Istuin äsken pienen tovin ulkona
tupakalla ja kelailin asioita päässäni.
Kaikki on suoraan sanottuna päin helvettiä tällä hetkellä.
Opiskelut, ihmissuhteet, laihdutus..
Mikään ei tunnu onnistuvan.
Asioihin on tultava muutos - ja pian.
Tein sen taas.
Toisten mentyä nukkumaan
menin jääkaapille, mistä tieni suuntasi kohti wc:tä.
Vihaan itseäni,
vihaan niin paljon.
Eilinen meni hyvin
ja tämäkin päivä,
kunnes olin taas yksin.
Tuntuu myös, että tämän sekasorron keskellä
menetän loputkin minulle tärkeät ihmiset.
Tyttöystäväni, rakastan häntä.
Mutta pelkään, etten sitä hänelle pysty osoittamaan.
En tarpeeksi hyvin.
Eihän ihminen voi mitenkään rakastaa toista,
jos vihaa itseään niin paljon?
Täällä minä istun, yksin keskellä yötä
väsyneenä ja ahdistuneena.
Ajatukset eivät jätä rauhaan,
eikä unikaan ole tullakseen.
Onneksi huomenna on vapaapäivä.
...
Laihdutuksen suhteen olen aivan hukassa.
Tarvitsen motivaatiota.
Päätin pitää ruokavalion kannalta
lihattoman kesän,
ja syödä melkeinpä ainoastaan
hedelmiä ja kasviksia - silloin kun syön.
Ahmimiselle on tultava loppu.
Tulen vielä yllättämään; kesän jälkeen minua tuskin tunnistaa.
Huomasin myös, että
mullahan on hieman ylimääräistä rahaa.
Shoppailuhimo iski aika rajusti.
Päätinpä siis, että kun olen saanut kolme kiloa pois,
palkitsen itseni shoppailureissulla!
Ja koko kesänhän kuljen siis pyörällä tai kävellen. Se on lupaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti