Lihava mä olen.

Hyi vittu saatana oon niin
läski ja turvoksissa!!!
Tyttöystävä tulee tänään
ja otetaan vähän viiniä.
Anteeksi tästä asiasta avautuminen,
mutta miten hän voi edes pitää minua
seksuaalisesti viehättävänä?
Miten hän voi edes
nauttia seksistä mun kanssa?
Tunnen itseni kamalaksi tankiksi.
Mitäköhän tästäkin illasta tulee
...

En muuten varmasti syö huomenna
en yhtään mitään.
Paastoan ensi viikon torstaihin asti.
Alkaen huomisesta.

Pistän itseni kärsimään.
Pistän itseni kärsimään oikein kunnolla.
Ja mä pystyn siihen, selviän siitä.
Sillä tuska, mitä tunnen nyt
on pahempaa kuin mikään muu.

Kuulumisia

Päivittelen vähän, mitä tässä on lähiaikoina tapahtunut.
Olen syönyt hyvin, kiitos kysymästä.
Hyvin tarkoittaa siis vähän.
Olen syönyt vähän
ja terveellisesti.
Paitsi viimepäivinä
...

Musta tuntuu,
että mun tyttöystävällä
on tosiaan taikavoimia.
Hänen seurassaan tunnen itseni kauniimmaksi,
paremmaksi ihmiseksi.
Tosin kovin vähän,
mutta kuitenkin.
Hänen seurassaan ei edes tee mieli ruokaa.
Mutta odotas vaan,
kun hän ei olekkaan täällä, mun luona..
Syön koko vitun ajan.

Olen lihonnut parin päivän sisällä
ehkä kolme kiloa,
jopa neljä
tai viisi.
En uskalla astua vaa'alle.

Hirveästi on kotona saarnattu
siitä kuinka en syö mitään
ja kuihdun kohta pois.
Äiti ja sisko huolissaan
tuputtaa mulle ruokaa,
varoittelee mua ihan turhaan.
"Kyllä äiti, mä syön ihan tarpeeksi".

AVAUTUMISIA vol.1

Istuin äsken pienen tovin ulkona
tupakalla ja kelailin asioita päässäni.
Kaikki on suoraan sanottuna päin helvettiä tällä hetkellä.
Opiskelut, ihmissuhteet, laihdutus..
Mikään ei tunnu onnistuvan.
Asioihin on tultava muutos - ja pian.

Tein sen taas.
Toisten mentyä nukkumaan
menin jääkaapille, mistä tieni suuntasi kohti wc:tä.
Vihaan itseäni,
vihaan niin paljon.
Eilinen meni hyvin
ja tämäkin päivä,
kunnes olin taas yksin.

Tuntuu myös, että tämän sekasorron keskellä
menetän loputkin minulle tärkeät ihmiset.
Tyttöystäväni, rakastan häntä.
Mutta pelkään, etten sitä hänelle pysty osoittamaan.
En tarpeeksi hyvin.
Eihän ihminen voi mitenkään rakastaa toista, 
jos vihaa itseään niin paljon?

Täällä minä istun, yksin keskellä yötä
väsyneenä ja ahdistuneena.
Ajatukset eivät jätä rauhaan,
eikä unikaan ole tullakseen.
Onneksi huomenna on vapaapäivä.
...

Laihdutuksen suhteen olen aivan hukassa.
Tarvitsen motivaatiota.
Päätin pitää ruokavalion kannalta
lihattoman kesän,
ja syödä melkeinpä ainoastaan
hedelmiä ja kasviksia - silloin kun syön.
Ahmimiselle on tultava loppu.

Tulen vielä yllättämään; kesän jälkeen minua tuskin tunnistaa.

Huomasin myös, että
mullahan on hieman ylimääräistä rahaa.
Shoppailuhimo iski aika rajusti.
Päätinpä siis, että kun olen saanut kolme kiloa pois,
palkitsen itseni shoppailureissulla!

Ja koko kesänhän kuljen siis pyörällä tai kävellen. Se on lupaus.

Turhautunut

En kestä asua kotona enää.

Kunpa vain saisin raha-asiani siihen kuntoon

että pääsisin täältä helvettiin.

Ruokaa tungetaan saatana joka tuutista,

aivan kuin en olisi jo tarpeeksi lihava.

Läski, hyi saatana.

Tästä ei tule mitään,

illalla lenkille.

Turhauttavaa,

joudun kuitenkin taas syömään.

Haluan olla laiha,

luurangon laiha.

Ihmiset kauhistelee

kuinka olenkaan saanut itseni siihen kuntoon.

Sitä minä haluan

ja sen myös saavutan

...

Ehkä jonain päivänä

voin katsoa peiliin,

itkemättä 

Lauantai-ilta

Taidan olla humalassa.

Tämä olotila; ajatukset vain pyörii siellä sun täällä.

Missään ei ole mitään järkeä, tai sitten..

Itseasissa näin on hyvä.

En murehdi huomisesta,

en jaksa,

ei kiinnosta.

Otetaan yksi, ehkä toinenkin.

Mikään muu ei edes maistu tällä hetkellä.

Toisaalta,

mieleen pilkahtaa ajatus,

montako kaloria olen kurkusta alas jo vetänyt.

Väliäkö tuolla,

välillä saa vähän repäistä.

...

Humalatila.

Elämä tuntuu helpolta,

huolettomalta.

Tunnen itseni kevyeksi.

Saatan toki aamulla pahoitella,

jos en vaa'an näyttämää lukua,

niin ainakin tämän postauksen kirjoitusvirheitä.

Missä itsekuri?

Katson peiliin 

katson pois.

Miksi tämä on näin vaikeaa?

Kovasti kaipailisin vinkkejä,

vertaistukea.

Kesä on jo täällä

vaatteet vähenee.

Ehei,

ei tällä kropalla.

Kalorit piinaa,

lasken ne.

Huomaatko saman?

Niitä on liikaa.

Missä itsekuri?

Apua

Miten pääsen eroon tästä?

Mia vie multa kaiken.

Ei ehkä tapa, mutta

hengen se vie.

Kaipaisin vain apua

tarvitsen sitä.

Ana tule takaisin

En kestä tätä helvettiä enää.

En tarvitse ruokaa,

en tarvitse

enkä halua.

Yksin kotona on tuskaa.

Se hirviö kutsuu

huutaa luokseen.

Keittiöön en astu

se on varma.

Olen kärsinyt rangaistuksen

jo tuhansia kertoja

vessan lattialla

Olen täysin voimaton

...

Olla sitten yksin tämän asian kanssa.

Turhia lupauksia

Kesäinen hellepäivä,

vihaan tätä.

Enkö vain voisi

edes muutaman hassun kilon

repiä irti kehostani?

Kuumuus tappaa,

pitkät housut ja paita.

Koulu loppuu

alkaako elämä?

Samaa rataa mennään edelleen,

milloin tämä helpottaa?

Itken itseni uneen.

Katsotaan vaakaa,

itku kurkussa

samoja lukuja.

Vessa tulee tutuksi.

...

Ainahan voi luvata,

että huominen on parempi.

Mutta näitä on jo kuultu,

turhia lupauksia.

Yksinäisyys

Yksinäisyys.

Onko se vain päänsisäistä?

Ihmisiä kilokaupalla, ympärillä,

esittävät välittävänsä,

teeskentelevät rakastavansa.

Mutta kuka oikeasti

on tukena ja kuuntelee?

Ei kukaan.

Kukaan ei kuule huutoa

kukaan ei näe tuskaa.

Se hymyilevä tyttö,

jota tuskin näet enää koskaan.

Pois mennyt

hukkunut ajatuksiin

Jos ei pian joku kuule

...

Halusin vain onnen,

onko se paljoa pyydetty?

Onko edes olemassa sellaista

...

Tämä tyttö tekee kaikkensa

että voisi edes vähän 

edes pienen hiukkasen verran

Tekee kaikkensa,

jotta voisi edes hetken 

tuntea itsensä,

täydelliseksi.